Ystävyys

Näin ystävänpäivän kunniaksi, ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen ystävyydestä ja siitä, mitä se minulle tarkoittaa.

En ole koskaan ollut kovinkaan sosiaalinen. Vietän aikaani mieluummin kahden kesken kaverini kanssa, kuin isolla porukalla. Tykkään käydä kunnon keskusteluita, ja ne onnistuvat paremmin pienellä porukalla. En ole koskaan kokenut tarvetta kaverien luona yökyläilyyn tai ylipäätään siihen, että viettäisin aikaani kavereiden kanssa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että en viihtyisi toisten seurassa. Päin vastoin. Olen vain luonteeltani sellainen, joka ei kaipaa jatkuvaa sosiaalista kanssakäymistä. Viihdyn myös yksin.

Minulla ei ole koskaan ollut kauhean suurta kaveripiiriä, enkä koe olevani mitenkään "suosittu". Ei sillä, että tämä mitenkään haittaisi. Mieluummin tyydyn muutamaan hyvään ja läheiseen ystävään, kuin että tuntisin kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä pintapuolisesti. Tämä "periaatteeni" näkyy myös seurustelusuhteessani. Kun seurustelen, minulla on taipumus "unohtaa" kaverini. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia, ja tiedostan sen kyllä. Seurustelusuhde vain tuntuu niin läheiseltä ja jotenkin riittävältä tyydyttämään seurantarpeeni. On kiva, jos asioita saa kokea toisen puoliskonsa kanssa. Pidän seurustelusuhdetta ja yhteisiä kokemuksia suhteessa todella tärkeänä ja haluan panostaa siihen suhteeseen eniten. Tällöin kaverit vain jotenkin "unohtuvat".

Ystävyyssuhteista minulla on hiukan huonoja kokemuksia. Siinä mielessä, että ne eivät kestä. Olen huono pitämään yhteyttä esimerkiksi vanhoihin lukiokavereihini. Osa kavereista taas vain katoaa johonkin. Voisinkin ajatella, että minulla on pienimuotoinen "sitoutumispelko" kavereita kohtaan. En jaksa panostaa suhteeseen tarpeeksi kun tiedän (=pelkään) sen kuitenkin joskus loppuvan.

Joku voi nyt pitää minua outona, ihmeellisenä erakkona, joka ei kavereista piittaa. En väitä, etteivätkö Sinkkuelämää-tyyliset kahvittelut kaveriporukalla, pitkät juorupuhelut ja vuodatukset miehistä ja parisuhteista olisi kivoja. Tottakai olisivat. En vain ole sen tyylinen ihminen ja hyväksyn sen. Ja kyllä, on minullakin muutama hyvä ystävä, joita arvostan todella paljon (terveisiä vain heille, jos he tätä lukevat :)). Ja tottakai otan vastaan myös uusia ystävyyssuhteita, jos minulle sellaisia suodaan. Eikä tässä nyt ole kyse siitä, ettenkö arvostaisi ystäviä ihmisinä vaan se, että en pidä tärkeänä, että ystäviä (tuttuja) on paljon. Muutama hyvä riittää.

En ymmärrä sitä, kun ystävänpäivänä "jokaiselle" vastaantulijalle huudellaan hyvää ystävänpäivää! Eikö päivän nimi ole ystävänpäivä, eikä tuttujen ja tuntemattomien päivä?! Itse tykkäisin viettää ystävänpäivää enemmänkin "pariskuntien päivänä", kuten Yhdysvalloissa (tilanne olisi toki erilainen, jos olisin edelleen sinkku...). Ainakin miehille ystävänpäivä voisi olla hyvä syy tuoda edes kerran vuodessa kukkia ja muistuttaa parisuhteen tärkeydestä ;)

Jokaiselle ihmiselle ystävyys merkitsee eri asioita, joten eiköhän tänne Suomeen mahdu kaikenlaisia ystäviä! ;) Pidemittä puheitta (jottei tästä postauksesta tulisi mikään "romaani ystävyydestä"), ajattelin Teille lukijoille kuitenkin toivottaa oikein hyvää ja ystävärikasta ystävänpäivää! :)

Kuvat weheartit.com